Täällä taas!

Ei ole tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin. Kiirettä on pidellyt, ja käväisin tuolla maallakin kesän rentoutumassa. Nyt taas tämä syksy ja talvi tekee tuloaan. Onhan tuota lunta taas tullut, ja kivaahan se onkin.

Tänä syksynä olen saanut monia uusia kavereita. Esimerkiksi olen saanut aivan oman palvelijan. Sellaisen 16-vuotiaan tytön, joka käy lenkillä kanssani ja leikkii. Ai että, se vasta onkin mukavaa.

Mutta muitakin kavereita on tullut. Kaksikin. Theba, afgaaninvinttikoira ja Sandra, vehnäterrieri. Sain myös syntymäpäivälahjaksi sadetakin, josta en nyt niin välitä, mutta muiden mielestä näytän söpöltä ja joku sanoi, että se näyttää tyylikäältä, joten on sitä sitten varmaan pidettävä.

Kevään alku

Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla ja aurinko paistaa. Vaikka onkin vielä kylmä, tuntuu että kyllä se kevät on tulossa, jipii! Toisaalta on kyllä ollut vähän tylsää, kun mami ja papi on niin paljon töissä, että lenkeille ei ehdi ollenkaan. Onneksi mami on luvannut että Jedi saattaa tulla taas pian kylään, vitsit että sitten on kivaa.
Lenkeilläkin on niin kivaa, kun voi juosta mielinmäärin auringon paisteessa. Ja nyt saa ihan luvalla käyttää aurinkolaseja, ja pitääkin käyttää, jotta silmät eivät vahingoitu.












___________________________________________________
Pinja-kissa on kasvanut aivan kamalasti, välillä se on niin hurja, että tuntee tässä olonsa aivan vanhaksi. Ei jaksaisi aina niitä leikkejä sen kanssa. Onneksi se on nyt saanut itselleen semmoisen ihme kapistuksen, raapimispuuksi sitä kutsuvat. Sillä se leikkii ja viettää aikaa. Hyvä juttu, eipähän tarvitse tässä koko ajan katsella tassuja, että koska se hyökkää. Hullu kissa. Mami taitaa olla aivan samaa mieltä.
Ulkonakin ollaan riiviön kanssa käyty, ja ihan lenkillä asti. Punaiset lainavaljaat sille laitettiin, ja ihmeissään joutui kävelemään, hieman vaikealtahan se näytti, mutta hyvin se loppujen lopuksi meni.